"Välinpitämättömyys on se joka johtaa Holokaustiin, ja
tie Auschwitziin on päällystetty vaikenemisella."
______________________________________________ -- Auschwitzista elävänä selvinnyt Irene Guttmann
– Tyttöjen kotiin saamisessa meni kaksi vuotta ja olen laskenut, että
vanhempien poikien kanssa menee yhtä kauan, sanoo isä. Nuorimman pojan
perhesijoituksen jatkoa tarkastelleen seuraavaksi joulun alla.
Kuuden lapsen isä on ajautunut erikoiseen tilanteeseen Espoon
lastensuojeluviranomaisten kanssa yrittäessään saada lapset hoitoonsa. Metro
kertoi viime keväänä, miten isä sai korkeimman hallinto-oikeuden tuella 4- ja
5-vuotiaat tytöt luokseen. Oikeuden päätös ei ole kuitenkaan saanut Espoon
lastensuojeluviranomaisia muuttamaan kantaansa 2-, 7-, 8-, ja 9-vuotiaiden
poikien sijoituksesta.
Sisarukset on erotettu toisistaan kaksi vuotta
sitten, kun lasten äiti sairastui. Huostaan otetut lapset ripoteltiin kolmelle
paikkakunnalle, vaikka eronneilla vanhemmilla on yhteishuoltajuus. Isä on
sittemmin hankkinut perheasunnon Helsingistä ja vanhemmat ovat tehneet
sopimuksen siitä, että lapset asuisivat isänsä luona.
Helsingin
hallinto-oikeus on arvioinut työssäkäyvän isän elämäntavat moitteettomiksi ja
hänen on todettu rakastavan lapsiaan ja viihtyvän heidän kanssaan.
Isä
haki kesällä tyttöjen tilanteen ratkettua kolmen vanhimman pojan huostaanoton
lopettamista. Syyskuussa järjestetyssä kuulemistilaisuudessa hän sai eteensä
psykologin lausunnon, jonka mukaan poikien paikka olisi perhekodissa. Psykologin
mukaan lapsilla on eriasteisia oppimisvaikeuksia, kielellistä
jälkeenjääneisyyttä ja ylivilkkautta.
– Kuulemistilaisuus kesti kolme
tuntia. Minulle tolkutettiin, että koita nyt ymmärtää, mistä on kyse, minun
tulisi luopua pojista. Minä vastasin, että poikien paikka on kotona ja olen
valmis ottamaan vastaan kaiken tuen, mitä tarjotaan, selittää isä."
Espoo sosiaalitoimen lapsiin ja
isiin kohdistamat jatketut Rikoslakimme vastaiset Syrjintä - toimet ovat hyvin tavanomaisía, ketään kiinnosta, kukaan välitä, homma jatkuu vuodesta
toiseen, vaikka kaikki tuntevat asian.
Vaan kuka veisi esimerkiksi Espoon sosiaalitoimen käräjille,
sen vuodesta toiseen jatkamistaan selkeän syrjivistä,
ihmisten yhdenvertaisuuden periaatteen jo kauan sitten
hylänneistä toimintatavoistaan? Minulla ei yksinkertaisesti ole resursseja toimia koko maan ilmeisesti
ainoana toimivana laillisuusvalvoja näissä
käsittelemissäni ihmisten yhdenvertaisuuteen ja
tasa-arvoisuuteen liittyvissä asioissa - palkatta ja vailla minkäänlaista apua.
- Niin että miksi vyörytän näitä kirjeitäni enkä toimi "asiallisesti" ( eli ole käytännössä hiljaa )? Vastauksen siemen saattaa löytyä seuraavasta esimerkistä:
Esimerkki:
.
.
.
"Tasa-arvoasiain neuvottelukunta" (TANE)
ja
Elinan sana
.
Siitä taitaa olla noin kymmen vuotta, kun silloinen "Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan" pääsihteeri
Elina Sana lupasi minulle, että he
kutsuisivat minut alustamaan jotain seminaariaan tai muuta
keskustelutilaisuuttaan, että voisin tuoda esiin lasten ja sen
toisen sukupuolen näkökulmaa tasa-arvoasioihin. No arvaapa
vaan kuuluiko kutsua koskaan. Ei kuulunut.
Siihen(kään)
Sanaan ei ollut luottaminen.
Ihmisen on opittava kokemuksistaan. Ihmisen pitää osata tehdä johtopäätöksiä ja mukauttaa toimintatapojaan
tilanteen vaatimiksi, niin olen sitten viime vuosina tehnyt. Taidatte siis vastaisuudessakin saada näitä varsin mukavia paimenkirjeitäni.
sitten taas vielä pari perushuomiota päiväänne piristämään:
Syrjintä
Tarja Halonen,
Ei päivääkään "yleistä"
asevelvollisuutta,
ei päivääkään siviilipalvelusta,
linnassa on kyllä istunut, mutta ihan väärässä,
ja niinpä vaan toimii Setamuori sitten puolustusvoimiemme ylipäällikkönä.
De facto
Syrjintäministerinä, sukupuolisyrjinnän lisäämiseksi puolestaan toimii syrjintä-asiantuntijatätien hänen nenälleen pistämien "sukupuolisilmälasien" kokonaan sokeuttama Stefan Wallin.