Rakkaat feministisiskot, ja myös te muut kuuntelijat! Kuunteleminen, se on aidon demokraattista ja myös sosiaalidemokraattista toimintaa!
Kun Jutta Urpilainen viime kesäkuussa valittiin SDP:n puheenjohtajaksi, helähti ilon kannel soimaan sulosäveliä feministin rinnassa. Viimeinkin, viimeinkin, Suomen ylivoimaisesti pitkäaikaisimman valtapuolueen johtoon astui nainen! Ja vieläpä vähän päälle kolmekymppinen nuori ihminen, jonka saattoi ajatella puhuvan myös pätkätyöläissukupolven puolesta!
Aluksi olikin kiinnostavia aloitteita, kuten puheita maksuttomasta päivähoidosta. Mutta ne puheet jo ensimmäinen syksy vei. Sen jälkeen suureellisesti rummutetun ”uuden SDP:n” aloitteista ei muistu mieleen yhtäkään – ellei nyt sitten populistista retoriikkaa hallituksen eläketörttöilyn yhteydessä lasketa. ”Suomalaisen yhteiskunnan keskinäinen luottamus on murtunut”, totesi Urpilainen silloin eduskunnassa hallituksen kaavailemasta eläkeiän nostosta – ja tuli samalla jälleen kerran profiloineeksi demarit suurten ikäluokkien etujärjestöksi, joka pitää yhteistä leiriä ay-liikkeen kanssa.
Mitä te siellä SDP:n puoluetoimistolla oikein teette? Ajatteletteko te koskaan tulevaisuutta? Veronmaksajana minusta on alkanut tuntua siltä, että puoluetuki menee SDP:n kohdalla hukkaan. Miten on mahdollista, että meillä on näin härskin oikeistolaisesta hallituspolitiikasta huolimatta näin voimaton oppositio? Uudesta naispuheenjohtajasta huolimatta mitään muutosta ei näytä SDP:ssä tapahtuvan – semminkään, vaikka puolueella on naiset myös varapuheenjohtajina, nimittäin Pia Viitanen ja Maria Guzenina-Richardson. Myös SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja on nainen, Tarja Filatov. Millä tavalla naisten pääsy valtaan näkyy SDP:n politiikassa? Onko SDP:n uusi puheenjohtajisto pelkkä nukkepuheenjohtajisto – ja siis johtaako SDP:tä tosiasiassa kukaan?
Nykyinen hallitus on unohtanut tasa-arvopolitiikan, mutta siitäkään ei SDP:ssä ole melua pidetty. SDP:n tekemät aloitteet – siis sen lisäksi, että suurten ikäluokkien etuihin ei saa koskea – ovat sarjaa: kunnille enemmän rahaa, ilmastonmuutos pysäytettävä, palkkaerojen kasvua hillittävä, ja niin poispäin. Hohhoijaa!
Voisitteko te siellä SDP:ssä keksiä edes yhden uuden asian, josta äänestäjien enemmistö ei jo valmiiksi ole samaa mieltä?
Rakas SDP, hyvinvointivaltio on naisen paras ystävä ja juuri teidän puolueeseenne kohdistuu suomalaisten naisten taholta suuria toiveita. Miksi te ette tee mitään? Voi pyhä Jeesuksen äiti! Uudistukaa nyt pliis oikeasti! Hädässä me huudamme teitä!
tässä: olkaa hyvät, NAISTEN sdp
Taas mukava muistelo, tällä kertaa SDP:lle osoittamani miellyttävä kirje!
Sent: Wednesday, September 27, 2006 11:48 AM
Subject: Vastuu ja sen kantaminen - mitä se on? - "lelu presidentille"?
Antti Heiskala
27.9.2006
Lelu presidentille
Vastuu ja sen kantaminen - mitä se on?
Ministerit kantavat hallinonalojensa toiminnasta ylimmän vastuun, niin myös oikeusministeri Leena Luhtanen kuin sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainenkin. Mutta miten vastuuttaa heidät, kun tiedämme ettei ylimmiltä laillisuusvalvontaviranomaisiltamme voi odottaa minkäänlaista valvontaa näissä asioissa.
Poliittinen vastuu
Tulevat vaalit ja EU-puheenjohtajuuskausi antavat hyviä eväitä, poliittisen vastuun kautta.
Huomaatte varmaan, että korkeinta vastuuta näissä asioissa kantaa kaksi SDP:n naisministeriä, presidenttimme ( SDP ) peesissä ja suojeluksessa, arvaan ma.
Enpä usko paljoa erehtyväni, kun veikkaan että SDP:llä ja presidentillämme on jonkinlainen kassakaappisopimus, siitä että entinen Setan puheenjohtajapresidenttimme saa heidän puolestaan lelunsa, lelun joka alistaa lapsen vain yksinäisen naisen omistamaksi tuotteeksi, johon hänellä on kaikki valta yksin, niin lapsen elämään kuin kuolemaankin.
Arvojohtaja vai arvoton johtaja?
Näinhän toki ei voi tietenkään minkään sivistysvaltion oloissa olla, lapset eivät ole leluja, eivät edes Setan etisten puheenjohtajapresidenttien leluja.
Mutta mitä on tehtävissä järjestelmässä joka kieltäytyy kunnioittamasta lapsen oikeuksia, jonka "koko kansan presidentti", "arvojohtaja", laittaa mielipidevaikuttajana arvovaltansa peliin, lelunsa saadakseen, lapsen ihmioikeusopimuksin taatuista perusihmisoikeuksista mitään välittämättä. Mitä on tehtävissä kun presidentin puolueen miehet eivät ymmärrä edes suutaan aukaista (?), vaan, kun käsky käy, äänestävät sellaisen lakiesityksen puolesta (?), joka kertoo koko heidän tarpeettomuutensa lastensa elämässä, etenkin isinä joista puolueen propagandalla ei ole mitään hyvää sanottavaa, tarpeettomina ylipäänsä sukulaisina - eli siis tarpeettomina eduskunnassa, jonka tuo äänettömyys, kyvyttömyys taas omasta puolestaan kertoo hyvin, jopa harvinaisen selkeästi.
- Vaalit tulevat olemaan SDP:lle hankalat. Äänestäjä ei ole sokea.
Ruotsissa veljespuolueelle tuli tappio, Suomessa kannatus on laskenut. Niinpä on tehtävä etenkin SDP:n miespuolisille kansanedustajille selväksi, että äänestäjä ei sentään ole aivan sokea, että on parasta miettiä mitä hänen entinen äänestäjänsä asiasta ajattelee kun hän mandaattinsa toivoo uusivansa. Kaipa hän muistaa että kansalla, vaalikarjalla, on maaliskuussa valta heittää eduskunnasta ulos ne kansanedustajat jotka eivät edustaneetkaan heitä.
Out goes poor politician !
Jotta äänestäjät todella voisivat nähdä mitä heidän edustajansa ajattelevat heidän tarpellisuudestaan, tai tarpeettomuudestaan lapsilleen, teemme kansanedustajille suuren palveluksen: Laitamme äänestyskäyttäytymisen koskien mm. tätä hallituksemme esittämää lasten ja heidän isiensä syrjintälakia näkyvästi esille vaalien alla, jotta äänestäjällä on sitten todellista tietoa ehdokkastaan ja hänen, niin, niistä kuuluisista arvoista.
Intohimoja, äänestäjä herää unestaan
Lapset ja vanhemmuus on asia joka koskee joka ikistä ihmistä, joka ikistä äänestäjää! - luulenpa että suurimmalle osalle ihmisistä ne ovat ainoita ns. pyhiä asioita
- keep your hands off mrs. politician!
Siinä on intohimoa, tunnetta, kuten pitääkin olla.
- ja sitten on puolestaan toisella puolella puntaria tämä kyyninen lakiesitys, kyyninen, kylmä, epätasa-arvoinen ja lapsen oikeuksia pilkkanaan pitävä lakiesitys - intohimoja, äänestäjäkin herää viimein! - tämä laki kun koskee suoraan kaikkia meitä, se määrittää kenen ihmisoikeudet ovat vain kauppatavaraa toisten, tärkeämpien, itse itselleen keksimien oikeuksien edessä.
- Paha juttu.
SDP ja heidän jo aiemmin mainitsemani kellokkaat etunenässä ja vaikkapa Susanna Rahkonen takanenässä.
Eivät ihmiset tuollaisesta toiminnasta tietenkään pidä, eivät ihmiset sentään niin typeriä ole. Nimenomaan tällaiset asiat herättävät onneksi intohimoja - kuka jaksaa äänestää prosentin puolikkaista, joista sitten viedään vielä puolet verona pois, mm. valtion tärkeitä tasa-arvoisuuden vastaisia yksikköjä ylläpitämään - ihmiset siis maksavat veroja myös sen vuoksi, että sillä rahalla sitten toimitaan suoraan heidän tasa-arvoaan ja lakejamme vastaan. Kukapa sellaisesta pitäisi. Jos vaalikarja tämän älyää, voi olla että tällaisen järjestelmän luoneet ja etenkin sitä eniten tukeneet saavat vaaleissa sitten väistyä
- and out goes poor politician! - For good, this time.
EU-puheenjohtajuus taas tarjoaa mahdollisuuden soraäänien kuulua myös sinne minne juuri ihmisoikeustuomioistuimessa harvinaisen kovan tuomion saanut Suomi ei sen toivoisi kuuluvan. Lisää paineita sekin, etenkin silloin kun pitäisi Kiinan ihmisoikeustilannetta oikein kovasti moittia.
ystävällisen vaaliterveisin,
aina yhtä aurinkoinen,
isä A
.........
hah! - kuinka mukava kirje!
antti heiskala