Lasten huoltoriidat käräjäoikeuksissa - OPTULA

Vääristelty tulos, josta esitetty sitten vielä vääristelty tulkinta:

Ihmetellä täytyy kuinka tuon tutkimuksen yhteenvetoa tehtäessä on painotettu eri oikeudenkäyntityyppejä. Seuraavassa puntarissa tiedot taulukosta 11 - "Tuomioistuimen päätös lapsen asumisesta asiatyypin mukaan"

( SIVU 63 )

Taulukko 11

Tuomioistuimen päätös lapsen asumisesta asiatyypin mukaan

Miksi Päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta -kategoriassa oli (N) vain 24 ?
( tässä kategoriassahan isät saivat siis vain 13% lähihuoltajuudesta - ja tämähän on tietenkin se täysin ratkaiseva oikeudenkäynti - loppuhan on sitten vain siinäkin tehtyjen virheiden korjailuoikeudenkäyntejä ! )

kun taas

Huoltopäätöksen muutos -kategoriassa oli (N) 74 ( jossa isillä oli 35 % mahdollisuus lähihuoltajuuteen )

ja

Avioeron liitännäisasia -kategoriassa (N) oli 29 ( mahdollisuus isän lähihuoltajuuteen 21% )

?

( Miksi tapauksia oli tässä taulukossa muutenkaan yhteensä vain 127*, vaikka tutkittu kokonaismateriaali oli paljon suurempi ?)

Entä oliko nämä 127 tapausta vain ynnätty yhteen, ja koska Huoltopäätöksen muutoksia on otettu mukaan yli kolminkertainen määrä Päätöksiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta verrattuna, ollaankin päädytty ( 28 % ) lähelle tuota Huoltopäätösten muutosten prosenttia ( 35 % ) ?

ja siltikin,

Miten 13 % - 21% - ja 35 %:sta tullaan lopulta yhteenvedossa ilmoitettuun 32%:iin? - Miten näitä lukuja oikein on painotettu?

Jos näitä kaikkia edellä eroteltuja kategorioita olisi mukana 1/ 3 kokonaismäärästä tultaisiin 23 %:n

*Jos taas teemme laskelman taulukossa 11 annetuista luvuista saamme tulokseksi seuraavaa:

13 % / 24 tapausta + 35% / 74 tapausta + 21 % / 29 tapausta

= 3 / 24 + 26 / 74 + 6 / 29

= 35 / 127 *

= 27,56 % - mikä täsmääkin taulukossa ilmoitetun yhteensä: 28 % kanssa* ( tosin näin laskettuna ja painotettuna tulos antaa todellisuudessa tilanteesta täysin väärän kuvan: lue eteenpäin )

- Ja entä mistä tuo 32 % sitten vielä tulee?

Kannattaa myös kysyä, että eikö isän todellisesta asemasta huoltajuusoikeudenkäynneissä oikeastaan kerro vain tuo ensimmäinen tuomio / isät vain 13 % lähihuoltajiksi.

Ei kai ole mikään ihme, että tuollaisen syrjinnän jälkeen seuraavien oikeudenkäyntien luonteen on pakko olla hiukan erilainen, eivätkä ne siis kerro kokonaisasetelmasta oikeastaan juuri mitään muuta kuin sen, että ensimmäiset päätökset ovat olleet usein hyvin epäonnistuneita !

- Entäpä jos lisäisimme ensipäätösten suorittamaa sukupuolisyrjintää vielä hiukan, vaikkapa 95 %:iin?

Kun räikeästi syrjityt isät sitten lähtisivät oikeutta yhä useammin jatkossa juuri tästä suoritetusta syrjinnästä johtuen hakemaan, niin saisimmekin jälleen yhä enemmän oikeudenkäyntejä, ja yhä enemmän isiä tukevia tuomioita! - joista voisimme ( jälleen yhä vankemmin! ) päätellä kuinka oikeudenmukainen oikeuslaitoksemme on, kun se joutuisi yhä useammissa oikeudenkäynneissä purkamaan aikaisemmat luokattomat isiä syrjivät päätöksensä! ja tämä siis vain koska sen omat ensijaiset ja ratkaisevat päätökset ovat olleet täysin luokattomia!

Sitten Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen naistutkijat voisivat jälleen ( omien "tutkimusperiaatteidensa" voimin ) todeta yhä vankemmin:

"Tutkimustulosten perusteella isillä on siis oikeuskäytännönkin valossa lähes yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa tasaarvoista vanhemmuutta kuin äideillä"

Hurraa Finland.