----- Original Message -----
From: Antti Heiskala
To: kirjaamo@okv.fi
Cc: leena.luhtanen@om.fi ; tiina.astola@om.fi ; paivi.romanov@stm.fi ;
hannele.varsa@stm.fi ; presidentti@tpk.fi ; tuula.haatainen@stm.fi
; liisa.hyssala@stm.fi ; lapsiasiavaltuutettu@stm.fi ; mariakaisa.aula@stm.fi
.......................................................................................
varanka@mappi.helsinki.fi ;
Sent: Friday,
February 10, 2006 1:33 PM
Subject: liite kanteluuni Suomen hallituksen
toiminnasta 9.2.2006
Antti Heiskala
10.2.2006
.............................
..............................
..............................
..............................
..............................
OIKEUSKANSLERINVIRASTO
Snellmaninkatu 1, HELSINKI
PL 20, 00023 VALTIONEUVOSTO
(09) 16001
(09) 160 23950
kirjaamo@okv.fi
liite
kanteluuni
KANTELU
OIKEUSKANSLERILLE alkaen 9.2.2006
Kantelu Suomen hallituksen toimista
ns. hedelmöityshoitolakiesitykseen liittyen
Arvoisa oikeuskansleri,
Hallituksen
esityksestä:
"Tasa-arvolaissa syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että
henkilö asetetaan sukupuolen perusteella eri asemaan kuin toinen
henkilö. Laissa
ei kuitenkaan ole kysymys samanlaisuuden vaatimuksesta eikä siten
erilaisuus
aina merkitse epätasa-arvoisuutta. Hedelmöityshoitoa koskevan
lainsäädännön
osalta olennaista on, että naiset ja miehet poikkeavat juuri lapsen
saamisen
osalta biologisesti toisistaan."
Huomautukseni:
Mikä muu naisen ja miehen erottaisi kuin biologia?
"naiset ja miehet
poikkeavat juuri lapsen saamisen osalta biologisesti toisistaan",
eli siis "sukupuolen
perusteella" !
Onko Suomen hallituksen mielestä kuitenkin
sukupuolen perusteella syrjiminen sallittua nimenomaan sukupuolien
biologisten
erojen vuoksi?
Muistutan,että syrjintä "raskaudesta tai synnytyksestä
johtuvasta syystä " on kielletty nimenomaan siksi, että nainen ja mies
ovat
biologisesti erilaisia, nytkö juuri sillä perusteella sukupuolet
asetettaisiin
eri asemaan toisessa laissa? Ei onnistu.
Laki naisten ja miesten
välisestä tasa-arvosta säätää, että "sukupuolten", "naisten ja miesten" ,
"asettaminen eri asemaan", " raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta
syystä"
"on" "välittömänä syrjintänä" "kiellettyä", niinpä hallituksen
lakiesitys on
selkeästi täysin tasa-arvolain ( Lain naisten ja miesten välisestä
tasa-arvosta!
) vastainen, nyt siis jopa - sanasta sanaan, ei pelkästään hengeltään.
"Hedelmöityshoitoa koskevan lainsäädännön osalta
olennaista
on, että naiset ja miehet poikkeavat juuri lapsen saamisen osalta
biologisesti
toisistaan"
Millä muulla tavalla "sukupuolet","nainen ja
mies" eroavat Suomen hallituksen mukaan toisistaan kuin nimenomaan
biologisesti?
Entä onko tämä naisen ja miehen biologinen ero nyt lainlaatijan ja
Suomen
hallituksen mukaan ero, joka oikeuttaakin asettamaan sukupuolet eri
asemaan
raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä? Ajatus on täysin
mieletön. Olen
todella pahoillani hallituksen lakiesityksen tason johdosta.
Tasa-arvolain ja esitetyt hedelmöityshoitolain perustelut ovat
sovittamattomassa ristiriidassa.
Perustuslakimme, joka on
ylemmäntasoinen säädös, kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän myös
yksiselitteisesti.
Mikäli ns. hedelmöityshoitolakiesitys halutaan tuossa
muodossa laiksi vahvistaa, edellyttää se, ettei lainsäädännöstämme
tulisi täysin
ristiriitaista, perusteellisia muutoksia niin perustuslakimme
kansalaisten
yhdenvertaisuutta kuin valtiosääntöäkin koskeviin pykäliin, samoin
lakiin
naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, kuin myös rikoslain syrjinnän
kieltävään pykälään. Samoin se edellyttää sitä, että Suomi irtisanoutuu
allekirjoittamistaan kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista.
Suomen
hallitus ei ole esityksellään lainkaan kunnioittanut myöskään
perustuslakimme
lasten oikeuksista määräämää: "Lapsi on kohdeltava tasa-arvoisesti
yksilöinä, ja
heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään
vastaavasti".
Ei voida ajatella, että lapsen sitovin kansainvälisin
sopimuksin taattuja perusihmisoikeuksia voitaisiin lähtökohtaisesti
kaventaa,
vain sillä perusteella ettei asiaan voida lapsen mielipidettä kysyä.
Hallituksen esitys perustuu nyt siis täysin virheelliselle ja
laittomalle lähtökohdalle. Lakimme vaativat naisten, miesten ja lasten
yhdenvertaisuuden kunnioittamista, etenkin lasten ihmisoikeuksien
kunnioittamista. Niitä Suomen hallitus ei ole nyt kunnioittanut
lainkaan.
YK:n
lapsen oikeuksien sopimus:
" 7
artikla
1. Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen,
ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä
mikäli
mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan."
Lapsen oikeuden tuntea vanhempansa tulee siis toteutua heti
syntymästä. Kukaan ei voi etukäteen sopimuksella kaventaa tuota lapsen
oikeutta.
Siis isä, joka on sukusolun luovutushetkellä kieltäytynyt isyydestä ei
ole
tehnyt pätevää sopimusta, vaan ihmisoikeussopimuksen mukaan
mahdollisuutta
sosiaaliseen isyyteen on isältä tiedusteltava nimenomaan heti lapsen
synnyttyä.
Lapsella on tuon sopimuskohdan mukaan lähtökohtaisesti vähintään kaksi
vanhempaa, johtuen sopimuksen yksikäsitteisestä monikkomuodosta. Kuka on
siis
itsellisen naisen synnyttäessä lapsen puuttuva vanhempi? Voiko se olla
kukaan
muu kuin geneettinen isä? Luonnollisesti ei voi olla. Tästä johtuu se,
että heti
lapsen synnyttyä vanhemmille, siis myös tälle isälle on tarjottava
mahdollisuutta sosiaaliseen vanhemmuuteen. Kyse on lapsen
perusoikeudesta, eikä
sitä voida kaventaa sen enempää kansallisella lainsäädännöllä kuin isän
aiemmin
tekemällä sopimuksellakaan.
Sopimuksessa todetaan sanamuoto: "jos
mahdollista" tämä tarkoittaa sitä, että lapsen vanhempi voi olla
lapselle
vahingollinen, vanhempi voi olla kuollut tai kieltäytyä vanhemmuudesta.
Asiaa vielä selventääkseni
liitän asiaa
koskevan kirjoitukseni Helsingin Sanomien painetun sanan
mielipidepalstalta:
HS MIELIPIDE
PERJANTAINA 10.2.2006
Lapsen ihmisoikeudet on
unohdettu
Hedelmöityshoitolakiesityksen
perusteluissa on viitattu vanhempien "rakastavuuteen", mutta voidaanko
lapsen
perusihmisoikeuksien kaventamista jo lähtökohtaisesti perustella
vanhemman
rakastavuudella?
Koko tunnetun historian aikana ei maailmaan ole syntynyt
yhtään ainutta lasta, jolla ei olisi ollut biologista isää ja äitiä.
Tästä ei
yli päästä, ei edes rakastavuudella. Nyt vain ei millään haluttaisi
kertoa
lapselle, kuka hänen isänsä on!
YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista puhuu
johdannossaan ihmiskunnan kaikkien jäsenten synnynnäisestä arvosta sekä
yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustamisen merkityksestä
ja
siitä, että lapsi ruumiillisen ja henkisen kypsymättömyytensä vuoksi
tarvitsee
erityistä suojelua ja huolenpitoa sekä ennen syntymää että sen jälkeen.
Yleissopimuksen 7. artikla "velvoittaa sopimusvaltiot tunnustamaan
lapsen
oikeuden tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan", 8. artikla
kertoo,
että sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan lapsen oikeutta säilyttää
henkilöllisyytensä ja sukulaissuhteensa.
Lapsen perusihmisoikeuksiin siis
kuuluu tuntea vanhempansa: isä ja äiti. Ei sitä, tunteeko äidin
lesbokumppanin,
mahdollisesti sarjan vaihtuvia miesehdokkaita.
Lakiesityksen hyväksymistä
puoltavat tahot perustelevat aikuisen "oikeutta" keinotekoiseen
(geneettiseen)
biologiseen vanhemmuuteen lapsen geeniperimän merkityksen kieltämällä.
Eikö
tuossa ole ristiriita?
Jos geenit eivät merkitse mitään, kuten toisaalta
lasten kohdalla väitetään, niin miksi kuitenkin nimenomaan yksinäisen
naisen tai
naisparisuhteessa elävän naisen omat geenit ja biologinen vanhemmuus
merkitsevät?
Entä miten toisen sukupuolen "oikeutta" jopa keinotekoiseen
geneettiseen vanhemmuuteen voidaan perustella toisen sukupuolen, niin
geneettisen vanhemmuuden kuin tämän sosiaalisenkin vanhemmuuden
merkityksen
kokonaan kieltämällä?
Samalla kun biologisen isän merkitystä vähätellään,
halvennetaan lapsen biologista isää. Niinpä kohtuullinen periaate
olisikin se,
että se, joka haluaa lapselta hänen toisen vanhempansa kieltää,
aloittakoon
kieltämisen itsestään.
Kansallinen lainsäädäntömme kieltää välittömänä
syrjintänä naisten ja miesten asettamisen eri asemaan sukupuolen
perusteella,
eri asemaan asettamisen raskaudesta tai synnytyksestä johtuvasta syystä.
Lainsäädäntömme siis kieltää lakiesityksen sisällön tältä osin.
Niinpä
ihmetyttääkin, ettei tasa-arvovaltuutettu ole katsonut lakiesitystä edes
lausunnon arvoiseksi, ei lapsiasiavaltuutettu liiemmin. Sekin
ihmetyttää, ettei
lainvalmisteluosasto ole asiaan heidän kantaansa kysynyt, ettei Unicefin
kantaa
ole kysytty ja ettei myöskään sosiaali- ja terveysministeriön
hallinnonalan
lakihankkeiden yhteydessä vaadittua sukupuolivaikutusten arviointia ole
tehty,
ei vaikka kyse on nyt jo lakihankkeesta, jossa sukupuolet asetettaisiin
täysin
eriarvoiseen asemaan.
Kannattaa myös muistaa, että ajatus siitä, ettei laki
naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta koskisi miehiä, on täysin
mieletön.
ANTTI HEISKALA
Sipoo |