Kun ( toisten ) biologinen vanhemmuus ei ollut
tärkeää:
HE 3/2006
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi hedelmöityshoidoista ja
isyyslain muuttamisesta
suora lainaus lakiesityksestä: ” Vaikka
siis vanhemmuuteen liittyvissä ajattelutavoissa on ollut muutosta, tässä
vaiheessa ei kuitenkaan ilman laajaa kansalaiskeskustelua ole katsottu
mahdolliseksi ehdottaa Ruotsissa valittua ratkaisua, jonka mukaan
naisparien kohdalla synnyttävän naisen elämänkumppani voidaan vahvistaa
lapsen toiseksi vanhemmaksi.”
- Eli,
tämä lesbo"pari"juttukin on lakiesityksessä pelkkää sumutusta :
kyse on vain ( "itsellisen" ) naisen keinotekoisesta
subjektiivisesta "oikeudesta" yksin päättää niin lapsen elämästä kuin
kuolemastakin. Kyse on niin lapsen kuin miehenkin halveksimisesta.
Kyse on pyrkimyksestä toisen sukupuolen totaaliseen ylivaltaan elämän
tärkeimpien asioiden edessä. Kehtaavat vielä väittää, että näin olisi
tehtävä tasa-arvon vuoksi ( ! ). Häpeä ns.
tasa-arvovaltuutettumme Päivi
Romanov, häpeä oikeusministeri Leena Luhtanen, häpeä entinen
oikeusministeri Johannes
Koskinen, häpeä sosiaali- ja terveysmisnisteri Tuula Haatainen, häpeä presidentti
Tarja Halonen, häpeä SDP, hävetkää häikäilemättömät
naisjärjestöt, hävetkää propagandaa syytävät tasa-arvo"tutkijat", hävetkää
oikeusministeriön lain laatineet virkamiehet ( naiset ) -
hävetkää ne munattomat kansanedustajamiehet jotka eivät
hiiskahdakaan vaikka näkevät mistä on kyse - HÄPEÄ SUOMI.
ystävällisesti
antti
heiskala
PS. Näin muotoiltuna
lesbopariskunta olisi myös oikeutettu kaikkiin yhteiskunnan
yksinhuoltajille osoittamiin tukiin.
Entä väittääkö hallituksemme aivan tosissaan, että se
olisi välittänyt yhtään mitään "laajasta
kansalaiskeskustelusta"? ( Mihin se
tuolla viittaa? ) Tärkein kysymys tässä
vaiheessa kuuluukin seuraavasti: Miksi hallituksemme esittää selvästi
vallitsevien lakiemme ja allekirjoittamiemme sitovien
ihmisoikeussopimusten suhteen täysin laitonta sukupuoli- ja
lastensyrjintälakia, ja väittää että näin olisi tehtävä "tasa-arvon
vuoksi"?