"Jaa" ja asiaton kysymys.
Paneelissa puoluejohtajat luettelivat tuon maagisen väkivaltaluvun
"90 000", kuin ulkomuistista vain, nostelivat punaisia sydämiä - "jaa"-
aina kun Laxen ehdotti naisille joitain etuuksia. Jos vastasi "ei", piti nostaa
kylmänkeltainen suorakaide, mutta vain täysin sydämetön panelisti
sellaiseen. Että niin olivat kansanedustajat siellä kuin Tikut ja Takut
nostelemassa lämpimiä sydämiä aina kun käskettiin. - Kuinka asiantuntematonta ja
kritiikitöntä joukkoa!
Naisjärjestöjen tukiakin vaadittiin taas
lisättäväksi. Ja jälleen nostettiin lisää
lämpimiä punaisia sydämiä. Minä
huutelin jotain miesjärjestöjen tuista, sanoin, "että
kun näin tasa-arvopaneelissa ollaan". Mutta Sirkka Liisa Anttila
tiesi kertoa paremmin: niitä sellaisia järjestöjä
kuulemma ole. Arvuuteltiin, sitä kuinka monta
täysipäiväistä tasa-arvotyöntekijää
onkaan tällä hetkellä valtion palkkalistoilla. Minusta
vaikuttaa siltä, ettei sellaista työtä tee maassamme
yksikään palkattu - 22 oli tuo maaginen luku - sitten pyysin Marianne
Laxenia kertomaan noiden työntekijöiden sukupuolijakauman, mutta
kysymykseni oli asiaton, eikä siihen vastattu.
Tervaa ja höyheniä,
aggressiivisestipa tietenkin
Sirkka Liisa
Anttilan mukaan siis Suomessa ei ole yhtään tasa-arvotyötä tekevää
miesjärjestöä. Edes miessakit eivät kelpaa, muuta kuin lyömään
itseään, siihen saa kyllä tasa-arvorahaa, jos kieriin tervassa ja heittelee
höyheniä päälleen, vaikka tämä osoittaakin tietenkin miestyypillistä
aggressiivisuutta, josta päästään tasa-arvoeroon vain kastroimalla miehet, kuten
valveutunut miessakkien sivuilla kirjoittanut "Suomi neiti" Suomi neidon fiksuja
tasa-arvoajatuksia yleisemminkin tulkitsi.
Ystävänpäiväkortti
Myös
ystävänpäiväkortteja olivat paneelitilaisuuteen tasa-arvosta aina niin tarkat
tasa-arvoviranomaisemme kiikuttaneet. Niissä luki "äänestä naista" - otin
tietenkin yhden talteen ja uppouduin täysin asiattomiin ajatuksiini panelin
laadusta.