Antti Heiskala
27.1.2006
Antti Heiskala
...................
...................
...................
...................
OIKEUSKANSLERINVIRASTO
Snellmaninkatu 1, HELSINKI
PL 20,
00023 VALTIONEUVOSTO
(09) 16001
(09) 160 23950
kirjaamo@okv.fi
liite
kanteluuni
KANTELU
OIKEUSKANSLERILLE, alkaen 14.11 ja 27.11.2005
Oikeusministeri Johannes Koskisen vastaus kansanedustaja
Seppo Lahtelan kirjalliseen kysymykseen, ja vastauksen riittämättömyys
lainsäädäntömme valossa:
lähde: http://www.om.fi/31918.htm
Kirjalliset
kysymykset:
17.6.2005
Ministerin vastaus Eduskunnan
puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä
mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut
valtioneuvoston
asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Seppo Lahtelan/ kesk
ym. näin
kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 551/2005 vp:
Mihin perustuu
hallituksen kiire saada tuotua lakiesitys hedelmöityshoidosta
eduskuntaan jo
ensi syksyn aikana ja eikö ihmistä ja elämää suojelevilla syvänvihreillä
perhe-
ja kasvatusarvoilla tai biologisilla totuuksilla ole mitään merkitystä
hallituksen harjoittaman politiikan kanssa?
Vastauksena
kysymykseen esitän seuraavaa:
Lakia, joka koskisi sukusolujen ja
alkioiden käyttöä hedelmöityshoidossa, on valmisteltu 1980-luvulta
alkaen.
Valmistelun tavoitteena on saada aikaan laki, joka antaisi toiminnalle
eettisesti, oikeudellisesti ja lääketieteellisesti hyväksyttävät
puitteet. Tähän
pääsemiseksi laissa on säädettävä lukuisista hoidon antamista koskevista
kysymyksistä. Näitä ovat muun muassa hedelmöityshoidon antamisen
edellytykset,
sukusolujen ja alkioiden käytön rajoitukset, sukusolujen luovuttaminen
hedelmöityshoitoa varten ja sukusolujen varastointi. Lisäksi isyyslakiin
tarvitaan säännökset, jotka koskevat lapsen isyyden määräytymistä lapsen
synnyttyä hedelmöityshoidon avulla.
Useimmista laissa ratkaistavista
kysymyksistä on lähes koko pitkän valmisteluprosessin ajan vallinnut
yksimielisyys, mutta vaikeus löytää ratkaisua eräisiin eettisluonteisiin
kysymyksiin on estänyt lain aikaansaamisen. Valmistelun alkuvaiheissa
vaikein
kysymys koski sitä, annetaanko lapselle, joka tietää saaneensa alkunsa
luovutetusta sukusolusta, oikeus tietää luovuttajan henkilöllisyys.
Perustuslakivaliokunnan linjausten jälkeen (PeVL 59/2002 vp) tämä
ongelma
näyttää saaneen ratkaisunsa. Jäljelle on kuitenkin jäänyt kysymys niin
sanotusta
parisuhdevaatimuksesta eli siitä, tuleeko hoidon antaminen asettaa
riippuvaksi
hoitoa saavan perhesuhteista ja millaista perhesuhdetta olisi tällöin
edellytettävä. Asiaa koskeneissa neuvotteluissa on käynyt selväksi,
ettei
parisuhdevaatimuksen sisällöstä ole löydettävissä kaikkien
hyväksyttävissä
olevaa ratkaisua.
Esityksen antaminen hedelmöityslaista kuuluu
hallitusohjelmaan. Kun otetaan huomioon, että lakiehdotus sisältää
lukuisia
muita kysymyksiä, joiden ratkaisemista laissa on jo pitkään kaivattu,
olisi
kohtuutonta
pysäyttää hankkeen eteneminen
tuohon yksityiskohtaan. Sen
vuoksi
valmistelua jatketaan nyt lähtien siitä, ettei lakiesitykseen tule
parisuhdevaatimusta.
Kysymyksestä näkyy huoli siitä, miten
hedelmöityshoitolaki vaikuttaa yhteiskunnan perhe- ja kasvatusarvoihin.
Tämä on
aiheellinen kysymys esitettäväksi kaikkien perhe- ja lapsioikeutta
koskevien
hankkeiden yhteydessä. Se, että kysymys parisuhdevaatimuksen sisällöstä
on
osoittautunut ongelmalliseksi, viestii toisaalta perhearvoissa
tapahtuneista
muutoksista. Ei näytä enää olevan yhtä perhemallia, jota pidettäisiin
yleisesti
ainoana oikeana.
Mietittäessä hedelmöityshoitolain vaikutusta
yhteiskunnan arvoihin on otettava huomioon, että parisuhdevaatimuksen
jättäminen
pois hedelmöityshoitolaista ei muuttaisi tilannetta siihen nähden, mikä
jo
tosiasiallisesti vallitsee. Lain säätämättä jättäminen ei myöskään
merkitsisi
sitä, että hoitotoiminnassa palattaisiin noudattamaan vain niitä arvoja,
joita
kysyjät pitävät oikeina. Päinvastoin lain säätämisen vaihtoehtona on
tilanne,
jossa mitään sääntelyä kaipaavista kysymyksistä ei ole ratkaistu.
Lakiehdotuksen
vieminen eteenpäin on sen vuoksi perusteltua.
Helsingissä 17 päivänä
kesäkuuta 2005
Oikeusministeri Johannes Koskinen"
Huomioni oikeusministeri Johannes
Koskisen vastauksesta:
Vastauksessaan
oikeusministeri Johannes Koskinen ei sanallakaan sivunnut LAPSEN poisluovuttamattomia ihmisoikeuksia,
ja niiden
asettamia ehtoja, ei vaikka ne ovat sitovien allekirjoittamiemme
kansainvälisten
ihmisoikeussopimustemme kiistatta suojaamia. ( YK:n Yleissopimus Lapsen
oikeuksista ).
Miksi ei?
Samoin huomautan ettei oikeusministeri
Johannes Koskinen vastauksessaan sanallakaan sivunnut Lakia naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta,
eikä
sen asettamia edellytyksiä valmistellun lain suhteen.
Miksi ei?
Lisäksi oikeusministeri Johannes Koskinen ei vastauksessaan sanallakaan
sivunnut Perustuslakimme edellyttämää
yhdenvertaisuuden
vaatimusta suhteessa niin LAPSEN kuin LAPSEN isänkin ( miehen )
perusihmisoikeuksiin.
Miksi ei?
Katson että on täysin
selvää, ettei lain eteenpäin viemistä voida jatkaa lainkaan ennen kuin
nuo
esittämäni kansainväliset lapsen oikeuksien
turvaamiseksi, lasten suojaamiseksi aikuisten mielivallalta,
säädetyt ja
Suomen valtion allekirjoittamat ehdot laissa täytetään.
Samoin katson,
että on täysin selvää ettei lain eteenpäin viemistä voida jatkaa ennen
kuin
lakiesityksessä kunnioitetaan kansallisen lainsäädäntömme kansalaisten yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta (
sukupuolesta ym. synnynnäisistä tekijöistä riippumatta ) säädettyjä
lakejamme,
sekä valtiosääntömme muulle lainsäädännöllemme asettamia edellytyksiä.
Huomautan, että nuo ehdot on täytettävä, täysin riippumatta siitä kuinka
suuri osa lainsäätäjistämme olisi lakiesityksen takana.
Tasavaltamme tärkeimmät lait ja
sopimukset
Saanen huomauttaa, etteivät nuo yllä
mainitsemani lait ja sopimukset ole mitään "kohtuuttomia" lakiesityksen
käsittelyä hidastavia ”yksityiskohtia”, vaan ne ovat tasa-valtamme
kaikkein
tärkeimpiä lakeja ja koko demokratiamme peruspilareita.
Vaadin
oikeuskansleria palauttamaa lakiesityksen käsittelyn välittömästi
lakiemme ja
sopimustemme edellyttämiin puitteisiin.
ystävällisesti
ja määrätietoisesti,
lapsen- ja ihmisoikeusaktivisti,
Antti
Heiskala |